KASVUN AIKAA 1950 -LUVULTA

Porin Ilmailukerhon päästyä 1950 -luvun puolivälissä oman katon alle uuden hallin valmistuessa Porin lentokentän alueelle, aloitettiin systemaattinen kehitystyö. Ensimmäisiä toimintoja olivat lennokkitoiminnan uudelleenjärjestely sekä vanhan kaluston kunnostaminen. Lennokkitoiminnalle saatiin toimitila samasta rakennuksesta, jossa rahastonhoitaja Osmo Aunio asui, Itäpuisto 10:stä. Lennokkitoiminta sai tehokkaan tiedotuksen seurauksena niin suuren suosion, 150 uutta jäsentä, että avuksi tarvittiin ja saatiin rakennustiloja  kouluista.

Purjelentoleiri Piikajärvellä vuonna 1965

Purjelentokoulutus jatkui yksipaikkaiskoulutus -menetelmällä Harakka -alkeiskoneilla, H-10  ja H-28 autohinausta käyttäen. Oppilas lensi alusta alkaen yksin! Yksinlentoja edelsi lyhyt teoriaopetus ja alkeiskoneella suoritetut siivekeharjoitukset sekä maakiidot. Menetelmällä oli hyvätkin puolensa, mutta pienet kalustovauriot eivät olleet harvinaisia.

Kerhon johtokunnassa tutkittiin 1960 -luvun alussa mahdollisuuksia siirtyä nykyaikaiseen lentokoulutukseen, jossa koulutus tapahtuu kaksipaikkaisella purjelentokoneella. Harkittavien konetyyppien joukossa vilahti mm. hinnaltaan edullinen kaksipaikkainen puolalaiskone Czapla, jollainen hankittiin Kauttuan Ilmailukerholle vuonna 1959.
Johtokunta päätyi kuitenkin ratkaisuun, jossa palattiin Moth -aikaan. Kerholle ostettiin vuonna 1957 Lahden Ilmailukerholta DH 82 Tiger Moth ja Suomen Ilmailuliitolta  samana vuonna Kranich -purjelentokone. SIL oli hankkinut Kranichin tilalle kaksi Bergfalke II -konetta.
Kerho oli myös saanut käyttöönsä Noormarkun Purjelentokerhon PIK-5b harjoituskoneen. Seuraavana vuonna 1958 joukko kerholaisia osallistui Polyteknikkojen Ilmailukerhon aaltovirtaustutkimusleirille Pallasjärven jäällä. Porilaisten kalustona oli Tiger Moth hianuskoneena sekä purjelentokone PIK-5b OH-PAI. Leirillä lennettiin tiettävästi ensimmäisen kerran Suomessa aaltovirtauksissa.

Kaksipaikkaiskoulutus pääsi näin Porissa alkuun. Moth ja Kranich viipyivät kerhossa kuitenkin vain lyhyen ajan ja lentojen määrä jäi vähäiseksi. Raskas ja maakäsittelyltään hankala Kranich ei soveltunut hyvin peruskoulutukseen. Jo parin vuoden jälkeen, vuonna 1960 molemmat koneet myytiin Kajaanin Ilmailukerholle, jossa Mothin käyttöaika jäi niin ikään lyhyeksi koneen tuhoutuessa vuonna 1961. Suomen ensimmäisen kaksipaikkaisen purjelentokone Kranich sai myös surullisen lopun. Kranich lahosi ulkona parakin räystään alla vailla minkäänlaista huolenpitoa. Sieltä koneen tie kulki kaatopaikalle.

Uudet tuulet puhalsivat kun Jukka Sjöblom ja Pentti Piisi ostivat Ilmavoimien huutokaupasta Kuorevedellä vuoden 1960 keväällä kaksi Stieglitz -konetta, joista toinen, SZ-19, kunnostettiin ja siitä tuli hinauskone moneksi vuodeksi. "Stigu" rekisteröitiin Ilmailukerhon nimiin vuonna 1963 rekisteritunnuksella OH-SZH. Merkittävä purjelentokaluston täydennys tehtiin vuonna 1962. Kerholle tilattiin puolalainen vakioluokan purjelentokone Mucha Standard, joka sai rekisteritunnuksen OH-MSE, myöhemmin OH-258. Purjelennon koulukone puuttui kuitenkin. Ratkaisuna oli päätös rakentaa Ilkka Lounamaan suunnittelema PIK-12. Rakennustyö alkoi vuonna 1961. Stieglitz OH-SZH hinaa Mucha Standardia OH-MSE Piikajärvellä 1960-luvulla

Ajan säästämiseksi rakennustyö toteutettiin niin, että koneen siipi rakennettiin puuvalmiiksi Jämin Ilmailukoululla ja kaikki muut työt tehtiin kerhotyönä Porissa. PIK-12 valmistuikin näin noin 1,5 vuodessa. Kone valmistui kesän kynnyksellä 1963 ja rekisteröitiin tunnuksella OH-KYD, myöhemmin OH-285. Kone lensi ensimmäisen kesän koulukoneena vain pohjamaalattuna. Seitsemän purjelentäjää valmistui ensimmäiseltä PIK-12 kurssilta.
Kuvassa oikealla Mucha Standard OH-MSE Stieglitz OH-SZH:n hinauksessa Piikajärvellä.

Uudisrakentamisen tuloksena valmistui vuonna 1962 PIK-5c -harjoituskone, OH-PBK, (myöhemmin OH-251). Piikajärven lentokeskuksen kehittäminen alkoi myös 1960 luvun alussa. Kerhotoiminta ja sen myötä myös lentotoiminta olivat ennennäkemättömässä vauhdissa. Lentotoiminta oli näin saatu vilkkaaseen alkuun.

Koneita rakennettiin edelleen kerhotyönä. Vuonna 1965 valmistui purjelentokone PIK-3c Kajava, OH-YKI, myöhemmin OH-304.

Vuonna 1967 aloitettiin Kai Sarpilan johdolla Ilmailukerhon siihen saakka vaativin rakennushanke. PIK-15 oli valittu kerhon hinauskoneeksi ja se päätettiin rakentaa kokonaan kerhotyönä. Työhön osallistui niin paljon ja niin innokkaita rakentajia, että uusi kone, OH-YHE, lensi jo vuoden 1969 tammikuussa. "Hinun" koelentojen yhteydessä tuli esille koneen taipumus, jossa syöksykierre jatkuessaan muuttui vaikeasti oikaistavaksi lattakierteeksi. Eräällä koelennolla Tapio Kilpisen koelentoavustajana toiminut kerhon jäsen, Ilmavoimien ohjaaja Matti Mäkelä joutui jättämään koneen laskuvarjoon turvautuen. Matin hyppy pelasti koneen ja laskuvarjo Matin. Hinun hankinta on osoittautunut erittäin onnistuneeksi ja kerhon viettäessä 75 -juhlavuottaan, OH-YHE on edelleen palveluksessa 34 vuotta lentäneenä.

Vuonna 1974 valmistui kokonaan itserakennettuna purjelentokone PIK-16c Vasama OH-438. Puurakenteisessa Vasamassa on ohut kuorirakenteinen siipi, jonka rakentaminen vaati erikoistyökaluja ja -menetelmiä, jotka käytiin kerholaisten toimesta tekemässä Jämillä. Vasaman rakentaminen oli kaikkiaan erittäin vaativa työkokonaisuus, lopputuloksena saatiin hyvin lentävä kaunis kone. Vasaman myötä saavutettiin puurakenteisten purjelentokoneiden tien pää. Tilalle tuli lasi- ja hiilikuitu.

Hinu on saamassa seuraajan, uusi lähes samanlainen koneyksilö on kerhossa rakenteilla ja valmistuu 2004-2005.

         

Laskuvarjojaosto

Myöhemmän kehityksen kannalta merkittävä tapahtuma oli vuonna 1965 perustettu Laskuvarjojaosto. Turkka Aaltosen ja Lars Bäckströmin johdolla aloitettiin laskuvarjohyppytoiminta, hyppykoneena käytettiin Turun Lentokerhon Cessna 172 -konetta. Toiminnan laajentuessa Laskuvarjojaosto eriytyi omaksi yhdistyksekseen; syntyi Satakunnan Laskuvarjourheilijat ry.

Lentonäytöksiä

Ilmailukerho oli mukana 1940 -luvulla useassa Ilmavoimien kanssa järjestetyssä lentonäytöksessä. Näytöstuotoilla selvittiin välttämättömistä menoista. Vuonna 1959 kerho oli mukana Satakunnan Lennoston  järjestämässä "Lentäjien Juhannuksessa".

Caravellen kastajaiset 1966


Finnair tapasi 1960 -luvulla nimetä uudet Caravelle -koneensa suurimpien kaupunkiemme mukaan. Keväällä 1966 maahan saapunut SUD SE.210 Caravelle 10B3 OH-LSF piti kastettaman "Pori" -nimiseksi lentonäytöksessä Porin lentoasemalla sunnuntaina 14.4.1966. Tuona päivänä maisemat peitti kuitenkin sankkaakin sankempi sumu ja näytös oli peruutettava. Peruuntumisesta huolimatta juhlakalu yritettiin tuoda kastettavaksi. Lennonjohtaja Jaakko Alanderin johtamat PAR -tarkkuuslähestymiset päätyivät kuitenkin platalla värjötelleen, huonossakin säässä esiintymiskelpoisen Porin Mies-Laulun ja muiden vastaanottajien harmiksi ylösvetoon minimistä.

Lentonäytös järjestettiin kaksi viikkoa myöhemmin lauantaina, edelleen koleassa, mutta lentokelpoisessa säässä. Caravelle lensi paikalle ja sai nimensä vain 1500 katselijan ihastellessa kaunista konetta. Näytöksen muussa ohjelmassa oli mm. Mauri Huilan esityslento Kajavalla, Seppo Saarion taitolentoesitys Zlin Trenerillä, laskuvarjohyppyjä, SatLston Fouga Magister -osasto sekä HämLston majuri Jorma Mustakallion esityslento Gnatilla äänivallin ylityksineen.

Patrouille de France Porissa 1979

Seuraavan näytöksen Ilmailukerho järjesti yhteistoiminnassa Suomen Ilmailuliiton sekä Satakunnan Lennoston Upseeri- ja Aliupseerikerhojen kanssa Porissa elokuussa 1979.
Maailmankuulu Ranskan Ilmavoimien osastotaitolentoryhmä Patrouille de Francen vieraili Suomessa ja kiertueen päälentonäytös järjestettiin ihanteellisen sään vallitessa Porin lentoasemalla elokuun 18. päivänä 1979. Ryhmä esiintyi myös Tampereella ja Jyväskylässä. Osasto tukeutui lentokalustonsa teknisessä huollossa Satakunnan Lennostoon. Porissa paikalla oli poliisin arvion mukaan 13 000 katsoja, joista 8000 katsojalle onnistuttiin myymään pääsylippu. Katsojien hallinnan kannalta Porin lentoasema on hankala lentonäytöksen pitopaikka. Näytös sai Porissa laajaa myönteistä julkisuutta. Ranskan suurlähettiläskin saapui paikalle poliisin moottoripyöräsaattueessa.

 Lentonäytöksessä lensivät:

Muita pienempimuotoisia lentoesityksiä

On järjestetty useana syksynä "Porin päivän" yhteydessä Porin lentoasemalla yhteistoiminnassa Ilmailulaitoksen ja paikallisten ilmailuyhteisöjen kanssa.


Pääsivulle